Opetusportfolio - Tero Huhtala

  ”Pyrkimys ’ideaaliin’ tarkoittaa jatkuvaa itsensä kehittämistä niin opettajana kuin oppijana” Yliopistopedagogiikan opintojeni tavoitteena on ymmärtää itseäni paremmin – ja kehittää itseäni – opettajana. Kuten muissakin työelämän osa-alueissa, opettamisessakin erilaisten työtapojen ja teorioiden oppiminen ja onnistunut toteuttaminen on merkittävä tekijä menestykseen. Me – opettajina – olemme ottaneet ensi askeleemme kehittyäksemme sellaisiksi tiedon välittäjiksi, jotka antavat oppijoille eväät jatkuvaan kasvuun. ’Ideaalin opettajan’ käsite on kontekstisidonnainen, sillä oikea oppimisen lähestymistapa riippuu monesta asiasta. Sana ”ideaali” on merkityksellisesti sellainen asia, johon pyritään, ei sellainen, joka saavutetaan. Näin ollen, pyrkimys ’ideaaliin’ tarkoittaa jatkuvaa itsensä kehittämistä niin opettajana kuin oppijana. Näin ollen minä pyrin kyseenalaistamaan aiempia kurssitoteutuksiani. On liian helppoa tyytyä vanhaan totuttuun – tai perittyyn – tapaan toteuttaa kurssi. K...

Opettajaidentiteettini hakee omaa muotoaan. Toivon kasvavani oivalluttavaksi ja ohjaavaksi opettajaksi. Sellaiseksi, joita itse ihailin opiskellessani. Sellainen opettaja auttaa opiskelijoita ymmärtämään vaikeitakin asioita herättämällä oikeita kysymyksiä. Opettajaidentiteettini on minulle mieltä ylentävä rooli. Siinä roolissa koen itseni merkitykselliseksi, varsinkin jos ja kun tutkijaidentiteettini on kokenut inflaation esimerkiksi review-prosessin aikana. Jännitettä näiden roolien välillä minulla ei ole. Ne tukevat toisiaan ja pysyvät pystyssä toisiinsa nojaten. Koen siis olevani opettajana kehittyvä ja ennen kaikkea kehityskelpoinen. Pedagogiset opinnot antavat meille sanavarastoa ja ideoita siitä, miten ajatella jäsennellymmin, ja miten analysoida omaa opetustamme ja oppimistamme. Sanotaan, että kieli asettaa maailmallemme rajat. Näin on myös tässä tapauksessa. Jos haluamme kehittyä opettajina, meidän täytyy opetella opettamisen (pedagoginen) kieli. Opettajana olen vasta alkanut y...

Oppiminen ja oppimateriaalin ”läpikäyminen” eivät kuulu yhteen. Toki kurssisisältöä täytyy opiskella, mutta niin sanottu ’perinteinen’ kalvosulkeisluento ei ole opettajan eikä oppijan etu. Korona-ajan opetukselliset haasteet ovat antaneet ennenkokemattoman tilaisuuden muokata vallitsevia pedagogisia käytänteitä yliopisto-opetuksessa. YPE-opintojen vertaisryhmäkeskustelut viittasivat siihen, että ajallisten resurssien puute ajaa läpikäymisen metodiikkaan, mikä varmasti osaltaan pitää paikkansa. Toinen syy lienee vallitsevassa käytännössä – siinä, mihin opettajat ovat itse oppineet. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että oikeanlainen pedagoginen viitekehys voi lopulta tuottaa paremman oppimistuloksen ja säästää ajallisia resursseja. Teoreettinen tieto oppimisteorioista auttaa jäsentämään omaa käsitystä opettajuudesta, ja erottamaan ja tunnistamaan omia subjektiivisia käsityksiä ja uskomuksia, ja strukturoimaan tätä käsitystä. Pedagogiikan opiskelun avulla voi oppia ohjaamaan omaa ta...

YPE-kurssin myötä olen alkanut aktiivisesti miettimään ja tutkimaan kurssien kurssikuvauksia. Ne ovat lähtökohtaisesti linjassa tutkintokokonaisuuksien kanssa, mutta kurssien osaamistavoitteet eivät aina välttämättä käy yksiin. Siksi olen miettinyt mitä nämä osaamistavoitteet tarkoittavat opiskelijalle, ja miten niihin päästään hyödyntäen omaa erityisosaamistani. Pyrin vahvasti geneeristen taitojen painottamiseen, sillä mielestäni yliopisto-opetuksen tarkoitus ei ole faktojen muistaminen, vaan ennemminkin se, että opiskelija saa tarvittavan, sovellettavan, ja muokattavan mentaalisen viitekehyksen työelämään. Massaluentojen aktivointi (tai opiskelijoiden aktivointi ylipäätään) on varmasti kaikkien opettajien mielessä nyt etäopetuksen takia. Pienienkin kurssien vetäminen vuorovaikutuksellisesti on haastavaa tietokoneruudun takaa. Aktivointiin on olemassa erilaisia digitaalisia työkaluja, mutta ne voisivat olla enemmän integroituja opetuksellisesti. Tärkeämpää on herätellä opiskelijat m...

”Jos haluamme kehittyä opettajina, meidän täytyy opetella opettamisen (pedagoginen) kieli” Pidän itseäni innovatiivisena ihmisenä. Erityisesti koen, että kun näen ongelman, minä pyrin ratkaisemaan sen. Pohdin useasti, onko vallitseva tapa se ainoa oikea. Olen pyrkinyt tuomaan uusia käytänteitä kursseille ja joskus myös todennut uuden kokeilun epäonnistuneen. Thomas Edison kokeili satoja kertoja ennen kuin onnistui hehkulampun keksimisessä. Hän ei luovuttanut, vaan sanoi ’en epäonnistunut, keksin vain tuhat tapaa, miten hehkulamppu ei toimi’. Eli ns. epäonnistuminenkin voi olla oppimiskokemus - näin tulee opittua yksi tapa mikä ei toimi. Tutkimusosaamistani kehitän opiskelemalla uusia ja tuttujakin tutkimusmetodeja, ja kirjoittamalla välillä yhteisjulkaisuja aiheista, joissa en koe vielä olevani asiantuntija, mutta joissa oma asiantuntijuuteni voi tuoda jotain lisää. Tämä on erinomainen tapa kehittää omaa tutkimusosaamista. Johtamisosaamisella pedagogisessa kontekstissa tarkoitetaan kyk...

Palaute kursseistani pelottaa minua. Mutta se myös innostaa minua. Varmasti jokaista opettajaa jännittää minkälaista palautetta opiskelijat antavat. Omalla kohdallani pelkään, etteivät opiskelijat ole ymmärtäneet kurssin oppimistavoitteita tai että kurssin sisältö ei ole tarpeeksi syvällistä, tai että kurssi on liian vaikea. Palaute kuitenkin auttaa minua kehittämään kursseja, sekä itseäni opettajana. Palautteet ovat työkalu kehittämiseen, eikä niitä pitäisi pelätä. Akateeminen työelämä, eritoten papereiden review-prosessi voi mennä tunteisiin, mutta ajan myötä palautetta oppii käsittelemään siinä hengessä, miten se on tarkoitettukin – kehittämiseen. Pääosin kerään kurssipalautetta yliopiston virallista palautekanavaa käyttäen. Palaute@oulu.fi on ihan näppärä työkalu ja antaa jonkinlaista osviittaa mitä opiskelijat ovat mieltä kurssista, mutta siinä on ongelmana palautteen vähäinen määrä. Lisäksi palautetta antavat edustavat monesti tyytyväisyystason ääripäitä. Keskustelimme myös sii...

  Olen opettajana vielä melko tuore tapaus. YPE-opinnot ja oma mieltymykseni opettamiseen ovat ohjanneet minua miettimään sitä, miten ajattelen opettamista. Jo ennen YPE-opintoja halusin kehittää omaa opettamista, mutta opinnot ovat auttaneet minua ymmärtämään opetusta, sen vaatimuksia ja tarpeita, ja sen kehittämistä. Haluan kehittää opiskelijoiden oppimisprosesseja yliopisto-opetuksessa painottamalla yhteisöllisyyttä, metakognitiota, ja opitun asian sitomista opiskelijan omiin viitekehyksiin. Jatkossa aion tavoitteideni mukaan ottaa paremmin huomioon opiskelijoiden taustan ja tietotason kurssien suunnittelussa, ja panostan yhteisöllisyyden nostamiseen sekä lähi- että etäopetuksessa. Minusta on tärkeää, että kurssisuunnittelu tukisi opiskelijoiden itsenäistä oppimista ja oppimaan oppimisen prosesseja. Aion myös kehittää opetusmetodeja ja arviointimenetelmiä, jotka sopivat paremmin nykyopiskeluarkeen. Sosiaalinen kognitio edistää oppimista, mutta ryhmätöiden tekeminen etänä ei ...

Vuonna 2015 tein päätöksen ollessani töissä yritysmaailmassa. Yrityksessä, jossa olin töissä, oli juuri tullut ilmoitus seuraavista YT-neuvotteluista. Sen sijaan, että puskisin hikeä toivoessani pestini jatkuvan seuraavien kuukausien ajan, hain jatko-opintoihin Oulun yliopistoon. Olin tutustunut tutkimustyöhön jo aiemmin kirjoittaessani pro-gradu tutkielmaani työsuhteessa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa, ja eräs kollegani kysyi halukkuuttani jatkaa yliopiston riveissä. Olin silloin jo saanut työsopimuksen yritykseen, jota silloin pidin unelmatyöpaikkana, ja halusin katsoa sen kortin. YT-neuvottelujen painaessa päälle muistin akateemisen maailman ja aloitin polullani opettajaksi. Päästyäni hakuprosessin virallisten vinkkeleiden läpi, ensimmäinen opettamiseen liittyvä tehtäväni oli toimia kurssiassistenttina digitaalisen markkinoinnin kurssilla, osaltaan sen takia, koska gradu-aiheeni koski kurssin sisältöä. Opettamisesta minulla ei ollut vielä kokemusta. Kurssi oli kuuden opinto...