Siirry pääsisältöön

Minä opetuksen kehittäjänä

YPE-kurssin myötä olen alkanut aktiivisesti miettimään ja tutkimaan kurssien kurssikuvauksia. Ne ovat lähtökohtaisesti linjassa tutkintokokonaisuuksien kanssa, mutta kurssien osaamistavoitteet eivät aina välttämättä käy yksiin. Siksi olen miettinyt mitä nämä osaamistavoitteet tarkoittavat opiskelijalle, ja miten niihin päästään hyödyntäen omaa erityisosaamistani. Pyrin vahvasti geneeristen taitojen painottamiseen, sillä mielestäni yliopisto-opetuksen tarkoitus ei ole faktojen muistaminen, vaan ennemminkin se, että opiskelija saa tarvittavan, sovellettavan, ja muokattavan mentaalisen viitekehyksen työelämään.

Massaluentojen aktivointi (tai opiskelijoiden aktivointi ylipäätään) on varmasti kaikkien opettajien mielessä nyt etäopetuksen takia. Pienienkin kurssien vetäminen vuorovaikutuksellisesti on haastavaa tietokoneruudun takaa. Aktivointiin on olemassa erilaisia digitaalisia työkaluja, mutta ne voisivat olla enemmän integroituja opetuksellisesti. Tärkeämpää on herätellä opiskelijat miettimään oikeita kysymyksiä. Kollegan kanssa kokeilimme kevään 2021 tohtoriopintokurssilla reflektointia merkittävänä osana kurssin rakennetta. Jokainen luento alkoi edellisen päivän reflektoinnilla: Mikä oli luennon tärkein anti? Mikä oli mielenkiintoista? Mikä jäi mietityttämään? Opiskelijat jaettiin breakout-roomeihin jota moderoi opettaja. Opiskelijat kirjoittivat mietteensä digitaaliselle whiteboardille, ja tärkeimmät asiat keskusteltiin hyvin avoimessa ilmapiirissä. Tämä metodi koettiin onnistuneeksi sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat kehuivat eritoten kurssin keskustelevaa ja avointa ilmapiiriä, ja sitä miten se edesauttoi oppimista.

Jatkossa aion panostaa vahvasti keskustelevan ilmapiirin luomiseen luennoilla, oli se etäluento tai face-to-face.





Kommentit