Polkuni opettajaksi

Vuonna 2015 tein päätöksen ollessani töissä yritysmaailmassa. Yrityksessä, jossa olin töissä, oli juuri tullut ilmoitus seuraavista YT-neuvotteluista. Sen sijaan, että puskisin hikeä toivoessani pestini jatkuvan seuraavien kuukausien ajan, hain jatko-opintoihin Oulun yliopistoon. Olin tutustunut tutkimustyöhön jo aiemmin kirjoittaessani pro-gradu tutkielmaani työsuhteessa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa, ja eräs kollegani kysyi halukkuuttani jatkaa yliopiston riveissä. Olin silloin jo saanut työsopimuksen yritykseen, jota silloin pidin unelmatyöpaikkana, ja halusin katsoa sen kortin. YT-neuvottelujen painaessa päälle muistin akateemisen maailman ja aloitin polullani opettajaksi.

Päästyäni hakuprosessin virallisten vinkkeleiden läpi, ensimmäinen opettamiseen liittyvä tehtäväni oli toimia kurssiassistenttina digitaalisen markkinoinnin kurssilla, osaltaan sen takia, koska gradu-aiheeni koski kurssin sisältöä. Opettamisesta minulla ei ollut vielä kokemusta. Kurssi oli kuuden opintopisteen laajuinen englanninkielinen kurssi. Kurssin käytännön asioiden järjesteleminen, kuten luokkien varaus, opiskelumateriaalien lataaminen oppimisympäristöihin, kurssikuvauksien päivittäminen, ja opiskelijatöiden arvosteleminen antoivat minulle ensi raapaisun opettamisen maailmaan. Seuraavana vuonna sain vastuulleni 45% tutkimusmetodikurssin järjestämisestä. Tuo osuus sisälsi kurssiin liittyvän tutkimusraportin ohjeistuksen suunnittelun, tutkimusmateriaalin tuottamisen, arvostelun ja palautteen, sekä jatkuvan valmentamisen. Opin kantapään kautta miten paljon aikaa kurssimateriaalin tuottaminen vie. Lisäksi ryhmätöihin liittyvät ryhmädynamiikan ongelmat työllistivät. Kurssin aikana ilmenneet ongelmat pyrin ratkaisemaan parhaalla näkemälläni tavalla. Aluksi pelkäsin, etten tiedä oikeita vastauksia, mutta opin että opiskelijat eivät etsikään suoria vastauksia, vaan enemmänkin valmentamista. Opin, että opiskelijat saivat kaikkein eniten siitä, että heidät auttoi jonkin ymmärtämiseen liittyvän haasteen yli. Vuosien kuluessa olen opettanut useampia kursseja, ja huomasin itseluottamukseni kehittyneen ja myönsin itselleni pitäväni opettamisesta.

Tuosta ”hoksaamishetkestä” halusin hakea yliopistopedagogiikan koulutukseen. Käytän sanaa ”halusin”, koska pedagogiikan opinnot ovat pakollisia yliopiston henkilökunnalle, jotka opettavat tietyn määrän työajastaan, ja haluan korostaa sitä, että minä haluan kehittyä opettajana, haluan että opiskelijat oppivat aidosti, ja haluan kehittää osaltani yliopisto-opetusta.